T/N: Tarina kuuluu Amano Akiralle, like always. :3
Kiitos varjopojalle, että betasit kaikista cosplay-kiireistä huolimatta!
Tähän väliin on pakko saada randomilmoitus. :D Huomenna on Tracon ja olen myös tulossa sinne. Mut voi bongata Nezumin näköisenä lauantaina ja sunnuntaina olen hyvin izayamainen (Durarara!!). ;)
--------------------------------------------
LUKU 5
Valon kaupunki
Aterian jälkeen Nezumi asetti petrimaljan ja parin pinseteitä Shionin eteen.
"Vedin tämän ulos viillostasi. Yritä leikata se auki. Tämä on luultavasti juuri alaasi."
"Alaani?"
Petrimaljassa oli jotakin mustaa ja jänteistä, joka oli suunnilleen kaksi senttimetriä pitkä. Shion nyppi sitä pinseteillä. Limainen, musta olio riippui niistä ja näytti puolisulaneelta. Tarkailtuaan sitä tarkemmin Shion pystyi tunnistamaan jotakin kalvomaista sen loppupäästä.
"Nämä ovat - siivet?"
"Siltä vaikuttaa. Minulla ei ole aavistustakaan. Vedin jotain muutakin ulos", Nezumi lisäsi. "Mitä sanottavaa sinulla on tästä?"
Jälleen musta möykky. Tämä oli kova ja muistutti siementä. Siinä oli reikä, aivan kuin jokin olisi syönyt tiensä ulos siitä.
"Kotelo - luulisin", sanoi Shion hitaasti.
"Kotelo? Siis sellainen, johon koit ja perhoset sulkevat itsensä? Ei kun hetkinen, perhoset tekevät kotelokopan."
"Kotelokoppa on kotelon ulompi osa", Shion selitti. "Sikiö, toukka, kotelo ja aikuinen - suurin osa hyönteisistä käy läpi kehitysvaiheensa tässä järjestyksessä. Tämä yksilö... on luultavasti jonkinlainen mehiläinen."
"Oletko varma?"
"Tässä on merkkejä siipien alkavasta muotoutumisesta. Kalvomaiset ominaisuudet, se tosiasia, että siipiä on neljä... ja mikä tärkeintä- " Shion nielaisi. "Näin sen omin silmin - musta mehiläinen lensi ulos Yamase-sanin niskasta."
"Ja tämä mehiläinen ja se musta hyönteinen ovat sama asia?"
"Jos en ole erehtynyt, luultavasti. Tämä yksilö ei pystynyt suorittamaan loppuun muodonmuutostaan kotelovaiheessa. Se onnistui syömään tiensä ulos kuoresta, muttei pystynyt muuttumaan täysikasvuiseksi aikuiseksi. Se epäonnistui."
"Miksi?"
Miksi? Hän oli oikeassa, miksi niin tapahtui? Miksi sama mehiläinen, joka oli kuoriutunut, tehnyt muodonmuutoksen ja tullut aikuiseksi Yamasen sisällä, oli ollut kykenemätön pääsemään täällä kotilovaihetta pidemmälle? Oliko se sattumaa vai - Shion pudisti päätään.
"En tiedä. Tiedän vain, että tämä on loiseliö ja se ruokkii itseään ihmisillä."
Nezumi tuijotti rävähtämättä petrimaljaa.
"Loismehiläinen..." hän mutisi. "Luulin, että mehiläiset syövät vain kukkien mettä."
"Noin tekevät vain tietyn lajin mehiläiset, kuten hunajamehiläiset. Suurin osa mehiläisistä - tai ampiaisista tässä tapauksessa - ovat metsästäjiä ja luonnostaan erakoituneita."
"Ja myös loisampiaisia on olemassa?"
Shion nyökkäsi. Nezumin kysymykset olivat yksinkertaisia ja lyhyitä, ja niihin oli helppo vastata Shionin tiedoilla. Mutta yksikään kysymyksistä ei ollut turha. Ne osuivat kevyesti, mutta tarkasti asian ytimeen. Joka kysymykseen vastattuaan Shion tunsi kasvavaa levottomuutta, aivan kuin häntä ahdisteltaisiin nurkkaan. Tuntui aivan kuin hän lipsahtaisi tietämättään ja antaisi jotakin kauhistuttavaa karata huuliltaan. Mutta et saa olla peloissasi, hän käski itseään. Hän ei voinut katsoa läpi sormiensa ja antaa asioiden luisua ohitseen. Hän ei pystynyt teeskentelemään, ettei mitään ollut tapahtunut, eikä kieltäytyä tiedustelemasta, tekemästä jotakin. Hän oli todistajan asemassa. Loinen oli asunut hänessä, hän oli taistellut sitä vastaan ja ollut ylivoimainen. Ja aivan kuin symbolina tästä taistelusta, hän sieti punaista käärmettä vartalollaan. Kyllä, se oli hänen merkkinsä. Nezumin kasvot vilkuilivat häntä. Shion katsoi poikaa vakaasti takaisin ja puhui.
"Sanotaan, että on olemassa noin 200 000 erilaista loisampiaislajia. Mehiläisten ja muurahaisten kaltaiset pistiäiset ovat hyvin erikoisia hyönteisiä, ja on yhä olemassa kymmeniä tuhansia lajeja, joita ei ole kirjattu. Näin on etenkin loisampiaisilla - tai niin olen kuullut."
"Joka tarkoittaa, ettemme tiedä, mitä saamme."
"Emme voi sanoa lajeja varmaksi."
"Mutta voimme silti ennustella."
"Jos meillä on yhtään perusteluja ennusteen lähtökohdalle", Shion vastasi.
"No mutta, sinähän olet paras perustelumme mitä on", sanoi Nezumi pilkallisen intomielisesti. "No, millaista oli pitää loista sisällään? Osaatko sanoa, oliko se uusi laji?"
"Olet joskus todella vastenmielinen, tiesitkö sitä?" Shion vastasi ärtyneenä.
"No, sinä ärsytät minua jatkuvasti. 'Emme voi sanoa lajeja varmaksi', sanoo hän. Älä pelleile. Eikö sinulla ole tietoakaan vaarasta? Nämä ampiaiset tappavat ihmisiä."
"Suurin osa loisampiaisista tekee niin."
"Mitä?"
"Ampiaiset, jotka on luokiteltu loisiksi, ovat itse asiassa loismaisimpia. Täysikasvuisuuden saavuttaakseen niiden täytyy vain kiinnittää itsensä yhteen uhriin... niiden kantajaan. Ja lopulta, poikkeuksetta, ne syövät ja tappavat sen."
Lopulta poikkeuksetta ne syövät ja tappavat kantajansa. Se kuulosti jopa irvokkaammalta ääneen sanottuna.
"Kantaja? Minkälainen?"
"Niitä on monia. Koit, perhoset, muurahaisen toukat, hedelmät... Ichneumonoidaen suvun laji nimeltään Rhysella approximator laskee munansa toisen lajin, puuampiaisen, toukkaan ja tekee siitä kantajansa."
"Joten ampiaiset ovat loisina toisissa ampiaisissa."
"Ei ainoastaan niissä, mutta saman ichneumonoidaen suvun laji nimeltään Pseudorhyssa alpestris munii samaan puuampiaiseen heti Rhysellan jälkeen ja sen toukka syö sekä Rhysellan toukan että puuampiaisen."
"Joten ne tappavat toisiaan vaikka ovat samaa lajia... vau, luulin, että vain ihmiset tappavat toisiaan. Eli?"
"Hm?"
"Onko olemassa loisampiaisia, jotka asustavat ihmisissä?"
"En ole koskaan kuullut sellaisista", vastasi Shion. "On olemassa muita eliöitä, jotka ovat loisia ihmisille - virukset, bakteerit, punkit, kirput ja sen kaltaiset. Olen kuullut kerran nautakiiliäisestä, joka muni pojan päähän ja yksi munista tunkeutui pojan aivoihin, mutta se oli epätavallinen tapaus, luulisin... En ole koskaan kuullut yhdenkään ampiaisen tekevän niin. Kysymys kuuluu", Shion sanoi mietteliäästi, "kuinka se pystyi alunperin edes munimaan ihmisruumiiseen? Miten se läpäisi ihon munanasettimellaan tulematta huomatuksi?"
"Etkö muista sitä?"
"En. En ole tuntenut yhtään kipua tai kutinaa. Minulla ei tullut edes mieleen, että ampiainen olisi pistänyt minua."
"Joten ne pystyvät munimaan kohteensa huomaamatta laisinkaan."
"Eikä ainoastaan sitä vaan ne kasvavat myös hämmästyttävällä nopeudella. Ja kasvaessaan niiden on täytynyt erittää jonkinlaista ainetta, joka nopeasti kiihdyttää kantajansa vanhenemista ja mätäneminen kiihtyy. Ja lopulta, kun loisampiainen on täysikasvuinen aikuinen, se syö itsensä ulos ruumiista ja pakenee."
Tuli hetken hiljaisuus.
Shion ja Nezumi katsoivat toisiaan ja huokaisivat yhtä aikaa.
"Olen yllättynyt, että selvisit siitä hengissä."
"Joo. Alan saada kylmiä väreitä vain ajatellessanikin asiaa."
"On liian monta asiaa, joita emme tiedä", sanoi Nezumi. "Mistä tämä kaveri tuli? Mikä se on?"
"Hei- " Shion sanoi yllättäen. "Onko täällä ollut yhtään tämän kaltaisia tapauksia?"
"Ei ole. Tongin hieman, koska se kiusasi minuakin. On ollut tyyppejä, jotka on ammuttu kuoliaaksi tappeluissa tai ihmisiä, jotka kännipäissään ovat hukkuneet ojaan, mutta ei ole ollut ketään, joka olisi yllättäen muuttunut vanhaksi ja kuollut. Täällä ei ole mediaohjausta tai seunsuuria kuten No. 6:ssa", Nezumi lisäsi, "joten jos mitään epätavallista tapahtuu, sen pitäisi levitä kulovalkean tavoin."
"Entä jos se tapahtui toisessa lohkossa- " ehdotti Shion. "Kaakkoislohkossa ehkäpä? Sen ympäristö on luultavasti kaikkein sopivin uusille hyönteislajeille."
Nezumi ravisti hitaasti päätään.
"En voi kuvitella niin käyvän. Jos niin tapahtuisi, kaupungin pitäisi sulkea kaikki sisään johtavat portit. Mutta he eivät ole näyttäneet merkkiäkään mistään sellaisesta. Tuotteita lähetetään yhä kaakkoislohkosta, kuten yleensä. Pohjoislohkossa samoin."
"Sitten ampiaisen on täytynyt tulla ehdottomasti No. 6:sta... En voi uskoa sitä", Shion mutisi itsekseen.
"Uskomatonta - olet tosiaankin oikeassa siitä." Nezumin sormet naputtivat kevyesti petrimaljaa. Hänen hartiansa tärisivät hieman.
"Nezumi?"
Nezumin pää oli kumarassa ja hiljainen hykerrys pakeni hänen huuliltaan. Pian se muuttui ulvovaksi nauruksi. Se kaikui kirjojen täyttämässä maanalaisessa huoneessa. Nezumi kaatui sängylle pidellen vatsaansa ja nauraen yhä kovemmin. Shion syöksyi nappaamaan vesikannun ja tyhjensi sen Nezumin päähän.
"Hei!" Nezumi ponnahti ylös. "Mittä hittoa sinä teet?"
"Oletko kunnossa?"
"Kunnossa? Olen litimärkä."
"Minä vain - luulin, että olit saanut hysteriakohtauksen tai jotakin, joten minä..."
"Miksi ihmeessä luulit, että minulla olisi hysteriakohtaus?"
"No, aloit nauramaan yllättäen, joten ajattelin vain..."
"Nauroin vain, koska se oli hauskaa."
"Hauskaa? Mikä?"
Nezumi ravisti päätään kiivaasti. Shionin kasvot olivat vesipisaroiden peittämät.
"Se oli huvittavaa, eikö ollutkin? Mistä kaikki alkoikaan? No. 6:sta. Tässä utopisessa mallikaupungissa, Pyhässä kaupungissa, jos tahdot, liihottelee ympäriinsä mysteerinen ihmissyöjä-ampiainen. Se on tulevaisuuden kaupunki, modernin tieteen ruumiillistuma. Ja mehiläiset syövät sen. Huvittavaa."
"Ei sille saa nauraa. Ihmisiä kuolee."
Nezumi nousi seisomaan. Hän käveli Shionin luo ja hivuttautui kasvotusten tämän kanssa. Nezumi oli oikeassa, Shion ajatteli. Hän oli pitkä. Hän ylitti helposti Shionin pituuden usealla sentillä.
"Mitä?" Shion otti tajuamattaan askeleen taaksepäin. Hän hivuttautui kauemmas ja jännitti hartiansa niin hyvin kuin pystyi huolimatta kirjaseinästä takanaan. Hän oli nähnyt jotakin raivoisaa, läpitunkevaa kiiltoa välähtävän Nezumin harmaissa silmissä. Sitä kesti vain ohikiitävän hetken, mutta se ei ollut jäänyt Shionilta huomaamatta.
"Pahoittelen typerää kysymystäni", Nezumi sanoi ilmeettömällä äänellä. Samaan aikaan joukko sormia sulkeutui Shionin kurkun ympärille.
"Oletko tappanut ennen ketään?" Nezumin peukalo painautui hitaasti syvemmälle Shionin kaulaan.
"En koskaan..." Shion sanoi heikosti. "En tietenkään ole.."
Nezumin kapeat huulet kiertyivät hennosti kylmään hymyyn.
"Olisi pitänyt arvata. Mutta pidä mielessäsi, että tämä ampiainen saattaa tappaa kantajansa pitääkseen itsensä hengissä, mutta ihmiset voivat tappaa toisia ihmisiä paljon pienemmistäkin syistä kuin eloonjääminen. Ja sinä tulit melkein toisen ihmisen tappamaksi."
"Tiedän."
"Valehtelija. Et tiedä mitään."
"Tiedänpäs!" Shion sanoi vihaisesti, puristaen Nezumin rannetta. "Tiedän. Jos minut olisi viety vankilaan niin kuin oli suunniteltu, minusta olisi tehty murhaaja ampiaisen sijaan. Mikä parasta, minulle oltaisiin saatettu antaa elinkautinen. Mikä pahinta, minut oltaisiin voitu teloittaa..." Hän lopetti hetkeksi ja jatkoi sitten päättäväisesti.
"Virasto halusi voittaa enemmän aikaa. He tarvitsivat aikaa selvittääkseen totuuden Yamase-sanin kuolinsyystä - ja tekemällä minusta epäillyn, he halusivat arkistoida sen ulkopuolisille silmille yksinkertaisena murhatapauksena. Olenko oikeassa?"
Nezumin sormet vetäytyivät. Paikkaa Shionin niskassa, johon Nezumin peukalo oli kaivautunut, poltti.
"Hyvä vastaus, kymmenen pistettä", hän sanoi jäätävästi. Sitten hänen äänensävynsä madaltui ivallisen vakavaksi. "Näyttää siltä, että tämä poissa tolaltaan oleva nuori mies, joka romahti eliittiluokasta, joutui kahlituksi tähän rikokseen kaupungin kaunan vuoksi. Hänen väitetään käyttäneen keksimäänsä erityistä kemikaalia toistuvasti monissa rikoksissa. Kiitos turvallisuusviraston ponnistelujen tämä nuori mies kuitenkin pidätettiin. Haluaisimme vakuttaa kaupunkilaisille, että he ovat täysin turvassa. -Se oli luultavasti kirjattu valmiiksi noiden rivien väleihin", hän keskeytti. "Mikä naurettava farssi. Arvaan, että tietosi ja historiasi sopivat täydellisesti 'vaarallisen rikollisen' -rooliin."
"Kaupungilla on täysi pääsy kapunkilaisten henkilökohtaisiin tietoihin", Shion vastasi. "Oli luultavasti helppoa löytää rooliin sopiva henkilö, jonka he halusivat."
"Paremminkin sinut oli merkattu alusta alkaen."
"Häh?"
"Kaupunki on merkinnyt sinut varottavaksi epäillyksi siitä päivästä lähtien, kun autoit minua. He ovat tarkkailleet jokaista päivääsi minuutin tarkkuudella. Kenet tapasit, mitä puhuitte, mitä söit... joten arvelin tämän murhatapuksen olevan kaupunigin kehittämä tapa pidättää sinut. Olin tosin väärässä, ja me tiedämme sen nyt."
"Mutta miksi? Mistä syystä- "
"Koska et ole uskollinen kansalainen", Nezumi vastasi kuivatessaan hiuksiaan. Hänen profiilinsa oli hienostunut. Se näytti aivan keinotekoiselta luomukselta. Se oli aivan erilainen kuin kasvot, joissa oli iho, virtaava veri, kehon lämpöä ja satunnaista ihottumaa sekä niistä, joiden liha ja rasva aiheuttivat pyöreyttä ja hymykuoppia; kasvot, joiden ilmeet vaihtuivat ilosta vihaan ja surusta hilpeyteen, jotka kiilsivät hiestä tai olivat kyynelten tahraamat. Nämä eivät olleet ihmiskasvot - ne näyttivät aivan tarkasti muotoillun nuken kasvoilta.
Mutta silti, Shion ajatteli ja puristi kätensä nyrkkiin. Ranne, johon hän oli tarttunut minuutteja sitten, oli ollut lämmin ja sykkinyt tasaista pulssia.
"Ajatuksesi harhailevat taas. Kyllästytänkö sinua?"
"Häh? Ai, et - et tietenkään. Mietin vain, mitä tarkoitit... ei uskollisella." Shionin kasvot punehtuivat, tosin hän ei tiennyt miksi. Nezumi tuhahti vähätellen.
"Se kaupunki hyväksyy vain ehdotonta uskollisuutta vannovat ihmiset. He eivät hyväksy kapinoivaa, vastaan väittävää tai kostonhaluista väkeä. He pitävät huolen, että mikä tahansa vieras asia poistetaan välittömästi. Niin on menetelty tähän saakka."
"Ja olenko minä se vieras esine tällä kertaa?"
"Olet enemmän kuin vieras heille - ajattele nyt. Piilottelit VS:ää, epäilit kaupungin manipuloivan tietoja ja näit julkisivun takana piilevän julmuuden. Kaupunkilaisena epäonnistuit kokeessa. Olet epämieluisa ehdokas. Kaupunki odotti vain oikeaa mahdollisuutta hankkiuta sinusta eroon. -Hei", Nezumi sanoi äkillisesti. "Kerrohan, mitä immuunijärjestelmä tekee, kun virus tunkeutuu ihmisruumiiseen?"
"Täh?" Shion yllättyi. "No, aluksi luonnolliset tappajasolut - ne ovat eräänlaisia lymfosyyttejä - etsivät viruksen tartuttamat solut ja tuhoavat ne. Sitten ribonukleaasista tulee aktiivista ja tukahduttaa viruksen leviämisen. Seuraavaksi- "
"Riittää", Nezumi keskeytti. "Jestas, pistän sinut selittämään jotakin etkä tiedä, koska lopettaa. Tämän takia ihmiset hermostuvat sinuun."
"Sinä näytät olevan ainoa, joka hermostuu minulle."
Nezumi ei huomioinut häntä ja naurahti lyhyesti ja pilkallisesti.
"Joten periaatteessa kaupungille sinä olet virus. Ja siksi he yrittivät poistaa sinut."
"Olen ihminen. Ei minua voi poistaa niin helposti."
Nezumi huokaisi raskaasti ärtymyksestä.
"Ihmisille on helppoa tappaa muita ihmisiä."
Shion puristi kätensä jälleen tiukasti nyrkkiin.
"Mutta ihmiset voivat myös pelastaa muita ihmisiä."
"Mitä?"
"Sinä pelastit minut. Nezumi", hän sanoi hartaasti, "loisampiaiset eivät auta toisiaan. Mutta ihmiset auttavat. Olenko väärässä?"
Nezumi hymyili lyhyesti ja hänen katseensa liukui pois Shionista.
"Olet niin tyhmä kuin mahdollista. Toivoton. Mistä vedit tuon kuvottavan kliseen? Sanoinhan jo, että maksan vain velkani."
"Ja minä sanoin, että olet jo maksanut tarpeeksi."
"Kuinka anteliasta sinulta arvioida noin alhaisesti velkani", sanoi Nezumi sarkastisesti.
"Sitten sinulla on täytynyt olla melko korkeat arviot."
Nezumi päästi pitkän huokauksen ja katsoi ylös kattoon. Hän puri huultaan hiljaisuudessa, aivan kuin hapuillen oikeita sanoja. Hiiret kerääntyivät hänen jalkojensa ympärille.
"Sinä et ymmärrä", hän sanoi hetken kuluuttua. "Mikään määrä sanoja ei luultavasti saisi sinua ymmärtämään. Sinä päivänä, neljä vuotta sitten, olin jo lähes antanut periksi. Periksi antaminen merkitsee loppua. Tiesin sen. Mutta kukaan ei voinut mitenkään auttaa minua tai ojentaa auttavaa kättään - niin minä rehellisesti sanoen ajattelin. En voinut pyytää apua, minulla ei ollut paikkaa, jonne paeta... Livahdin Chronosiin niin väsyneenä, etten pystynyt liikkumaan ja mietin, että olisi vain ajan kysymys, kun minut napattaisiin..." hän keskeytti ja puhui sitten hiljaa. "Minulla oli niin- nöyryytetty olo. Pohdin, oliko koko syntymäni syy vain kuolla niin nöyryyttävä kuolema... älä naura."
Shion ei olisi ikinä voinut. Neljän vuoden takaisen yön ääni kaikui hänen korvissaan. Tuulen, puiden ja piiskaavan sateen äänet nousivat eloisina ja terävinä hänen mielessään toisiinsa kietoutuneina ja aaltoilevina. Ja melun ja pimeyden keskellä likomärkä poika makasi kippurassa lattialla.
"Ja sitten ikkuna aukesi. Sinä avasit sen apposen auki. Ja sitten levitit kätesi."
"Joo, muistan. Minulla oli tosi levoton olo ja halusin huutaa."
"Minusta se näytti aivan siltä kuin kutsuisit, viittoisit tietä minulle sisään. Ajattelin: tämä oli uskomatonta ja tämä tapahtui juuri sillä hetkellä. Ja sinä jopa jätit ikkunan auki, kun kumarruit takaisin sisälle."
"Aioin laittaa ilmatilanvalvontajärjestelmän pois päältä."
"Minulle on aivan sama, miksi. Ikkuna, jonka jätit huolimattomasti auki, oli minulle onnenpotku. Ja se tosiasia, ettet kutsunut turvallisuusvirastoa hakemaan minua vaan sen sijaan hoidit haavani ja jopa annoit ruokaa, oli toinen ihme. Sain tietää ensimmäisen kerran, että tällaista saattoi tapahtua. Että auttava käsi voitiin ojentaa niinkin ihmeellisesti... olit ensimmäinen, joka opetti minulle sen. Aivan kuten nämä kaikki- " Nezumi katseli hitaasti ympäri huonetta.
" -Nämä tuhannet tarinat täällä, opetit minulle, että joskus kohtaamme kaikkein odottamattomimpia asioita. Ja siksi minä selviydyin..." hän raukesi hetken hiljaisuuteen. "Joten olet oikeassa. On aikoja, kun ihmiset pelastavat toisiaan. Ja sinä olet se, joka opetti minulle tämän. Olit ainoa, joka opetti minulle sen. Velkani siitä on suuri - valitettavaa minulle."
Nezumin ääni oli niin hiljainen, että se oli melkein muminaa, mutta se oli matala ja selkeä ja soi miellyttävästi Shionin korviin. Joten sitä se oli, Shion ajatteli ja levitti sormensa katsoakseen kämmentään. Sinä yönä, kun hän oli heittänyt ikkunan auki näillä käsillä, hän oli kutsunut tuulen mukana sisään ihmeen.
"Älä luule itsestäsi liikoja", sanoi Nezumi, sanojen muuttuessa nopeasti töykeiksi. "Olen vieraanvarainen vain, koska olen velkaa sinulle. Jos alat luulla itsestäsi liikoja ja käyttäytä ylimielisesti, heitän sinut ulos."
"Sopii minulle", sanoi Shion lempeästi. "En tiedä uskotko minua kun sanon, etten ole helposti liikoja itsestäni luuleva henkilö. Muuten, miten sait tietää, että olin vaarassa?" hän kysyi uteliaana. "Ethän sinä ole voinut seurata minua jatkuvasti näiden neljän vuoden aikana?"
Nezumi nappasi harmaan hiiren ylös ja ojensi sitä Shionille. Se oli pienin kaikista hiiristä.
"Katso tarkkaan."
Shion piteli hiirtä kämmenellään ja vei sen lähelle kasvojaan.
"Onko tämä... robotti?"
"Aika hyvin tehty, eikö olekin? Siinä on sisään rakennetut sensorit. Tämä on tarpeeksi pieni sujahtaakseen kaupungin valvontaverkoston läpi ja liikkuakseen ympäriinsä aika lailla. Riippuu tosin alueesta."
"Teitkö sinä tämän?"
"No joo", hän sanoi kuin ohimennen. "Kun olin poissa No. 6:sta, tämä tyyppi lähetti minulle tietoa sinusta."
Shion sulki kevyesti sormensa kädessään olevan hiiren ympärille. Se ei ollut lämmin eikä pehmeä, mikä oli luonteenomaista eläville olennoille. Päinvastoin. Hän kaappasi yhden jalkojensa lähettyvillä vipeltävistä hiiristä ja piteli sitäkin kämmenellään. Sillä oli pulssi ja se huokui heikkoa, mutta varmaa lämpöä.
"En tiennyt kuinka tai miten kaupunki suunnitteli hankkiutuvansa sinusta eroon", Nezumi jatkoi. "Olet nuori ja fiksu. Sinulla on yhä paljon käyttöarvoa. En uskonut heidän potkivan sinua ulos niin helposti. Luulin, että kun he huomaisivat, kuinka hyödyllinen voisit olla, he käyttäisivät sinua täysillä hyödykseen. Sinun lavastamisesi murhaajaksi oli luultavasti helppo nakki heille. Olit heidän syntipukkinsa", hän hymähti ivallisesti. "He pitäisivät sinua aitauksessa aina seremonialliseen päivään asti, jolloin he raahaisivat sinut pois kaikkien edessä ja pitäisivät häikäisevän mestaustilaisuuden."
"Joten muutuinkin viruksesta pukiksi. Ei kovin suurta edistystä."
"Hei, pukit on söpöjä. Ja joka tapauksessa rakastettavampia kuin sinä."
"Arvostan kohteliaisuuttasi", sanoi Shion nyrpeänä. "Joten tämä pikku kaveri aisti muutoksen ympärilläni ja tuli ilmoittamaan sinulle."
"Jep. Se alkoi sinä päivänä, kun se mies kuoli epätavallisista syistä puistossa, jossa työskentelit. Sen jälkeen virasto alkoi lisätä valvontaasi. Ja vielä kirsikkana kakun päälle työkaverisi tapettiin myös. Se oli täydellinen tilaisuus pidättää sinut."
"Valvontaani - en edes tiennyt, että minua seurattiin."
"He tekevät sen huomaamatta. Ja kun huomaat, on jo liian myöhäistä."
"Pelottavaa."
"Nytkö vasta huomaat?" Nezumi tuhahti pilkkaavasti. Shion veti otsahiuksiaan ylös. Hän oli hämmentynyt - siitä, mitä oli tapahtunut, mitä tuli tapahtumaan ja mitä hänen pitäisi tehdä tästä lähin. Hän ei tiennyt melkein mitään. Ja oli kauhistuttavaa olla tietämättä. Mutta Shionin mielessä heräsi yksi asia, vaikka se olikin pelkkä arvaus.
JATKUU: OSA B
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti