Jatkoa osalle A
T/N: Koulu alkoi, mutta se ei meitä estä! >D Aion päivittää uuden osan yhä perjantaisin, muutamaa poikkeustapausta lukuun ottamatta (kuten koeviikot tai jos en vain ehdi). Niistä ilmoitan sitten etukäteen.
---------------------------------
* * *
Hän oli oikeassa. Älä panikoi. Rauhoitu. Ajattele järkevästi. Hänen täytyi viivyttää heitä. Shion tyyntyi.
"Älkää satuttako minua."
"Emme tietenkään. Niin kauan, kun teet kanssamme yhteistyötä."
"Eihän vastarinta kuitenkaan hyödyttäisi mitään?"
"Kuuluuko menettelytapoihisi välttää tarpeettomia tekoja? Olet hyvä poika, tiedät mistä puhut. Mitä haaskausta tosin."
"Haaskausta? Mikä niin?"
"Sinulle."
"En ymmärrä, mitä tarkoitat."
"Tiedät varsin pian. Olet aina ollut fiksu ja nopea ymmärtämään, aivan kuin olit neljä vuotta sitten."
Kahden viraston virkailijan saattamana Shion nousi autoon. Heidän yläpuolellaan oli kirkkauden lakeus, syksyinen sinitaivas. Aurinko oli kirkas. Linnut visersivät. Lempeä tuuli puhalsi. Ne olivat rauhan ja tyyneyden aikoja.
Auto mateli eteenpäin.
"Kaunis sää tänään", kommentoi Rashi matkustajapaikalta, kääntymättä ympäri. Shionin oikealla puolella istuva virkailija nyökkäsi vastaukseksi. "Tuntuu siltä, kuin viime päivinä olisi ollut lämpimämpää kuin yleensä."
Rashi kääntyi Shionia kohti ja hymyili.
"Entäpä sinä? Onko sinulla autoa?"
"Ei. Yleensä pyöräilen tai kävelen."
"Se on hyvä asia. Sinun kaltaistesi nuorten täytyy liikkua enemmän. Muuten, ajamme tällä hetkellä akkukäyttöisellä autolla. Melko mukava, eikö sinustakin?"
"Erinomainen minusta, jollei tilanne olisi tällainen kuin juuri nyt", Shion vastasi sarkastisesti. Se oli paras, mitä hän pystyi saamaan kokoon vastarinnaksi. Rashi kohautti olkiaan kevyesti.
"Kuten sanoin, tämä auto toimii polttokennoparistoilla. Tiedätkö miten ne toimivat? Pelkäänpä, ettemme ole itse perehtyneet kovin hyvin asioiden tieteelliseen puoleen."
"Minäkään en tiedä paljoa."
"Millaisia asioita tiedät siitä?"
"En paljoa... tarkoitan, ettei minulla ole paljoa tieteellistä tietoa."
Hänen molemmilla puolillaan olevat viranomaiset liikahtivat samaan aikaan. Hänen käsivarsiinsa tartuttiin raivokkaasti. Rashin äänensävy muuttui kuulustelijan äänensävyksi.
"Kerro sitten, mitä tiedät."
"Kuten sanoin, se mitä tiedän... on vain yleistietoa."
"Kuten?"
Keskustelu oli lyhyt, pätkitty ja vailla kevytmielisyyttä, mutta Shion tunsi jonkinlaista kuristavaa painostavuutta keskustelusta. Hänestä tuntui kuin joku olisi tukehduttanut häntä hitaasti pehmeällä, kostealla kankaalla. Hän voi pahoin.
"Siis... elektrolyysien avulla alkoholista erotetaan happea ja vetyä, ja yhteyttämällä ne jälleen, energia on- "
"Energia on mitä?"
"Minne olemme menossa?" Shion kysyi yllättäen. Hän nousi, mutta tuli vedetyksi takaisin ja työnnetyksi istuimeen.
"Emmekö ole menossa turvallisuusvirastoon? Ei se ole täällä päin." Virasto sijaitsi kaupungintalon vieressä. Puistonhallintavirastosta tultaessa täytyi vain mennä puiston läpi päästäkseen sinne. Autolla siihen meni muutaman minuutin matka. Mutta ikkunassa näkyvästä maisemasta päätellen auto oli menossa vastakkaiseen suuntaan.
"Minne luulet, että olemme menossa?"
"Sitähän minä juuri teiltä kysyin", Shion sanoi kokeilevasti.
"Sinulla ei ole oikeutta kysyä kysymyksiä."
"Mitä - kuinka voit - miksi- "
"Enkö kertonut sinulle? Olet pääepäilty tässä tapauksessa."
"Missä tapauksessa?"
"Tämänpäiväisessä kuolemantapauksessa ja siinä, joka tapahtui eilen. Olet epäilty murhasta."
Shion oli menettänyt äänensä. Hän pystyi kuulemaan veren syöksyvän hänen korviinsa, kun se vetäytyi hänen kasvoiltaan.
"Olet vaarallinen epäilty. Sinulla on laaja tietämys ja älykkäät aivot käytössä. Sen huomaa jo keskustelustamme. Ja kaiken kukkuraksi olet tyytymätön tilanteeseesi ja tunnet vahvaa vastarintaa kaupunkia kohtaan. Ensiluokkaiset kyvyt ja vihamielisyys kaupunkia kohtaan. Yksinään ne eivät ole huolenaihe. Mutta kun sinulla on kummatkin. Vaarallinen, totta tosiaan."
"Nuo ovat vääriä syytöksiä."
"Vääriä? Saanen olla erimieltä." Rashin käsi ojentui kohti hopeanappia ratin vieressä. Kaiuttimista alkoi virrata Shionin ja Yamasen äänet.
'Yamase-san, miksi viraston täytyy valehdella siitä? Ja eikö ole outoa, etteivät he tunnu saavan selville kuolinsyytä?'
'On... Tämä tapaus on täynnä vastaamattomia kysymyksiä.'
Shion sulki silmänsä. Se oli heidän vasta muutama minuutti sitten käymänsä keskustelu. Heitä oli salakuunneltu koko ajan. Oliko mikrofoni piilotettu ohjauspaneeliin? Mutta mitä varten?
'Yamase-san, väitätkö, että virasto yrittää manipuloida informaatiota?'
'Shion!'
Rashi painoi nappulaa kevyesti uudestaan. Äänet loppuivat kesken. Kylmä hiljaisuus lankesi autoon hetkeksi, aivan kuin itse ilma olisi jäätynyt.
"Haluatko kuulla enemmän?"
"Pyydän... lopeta... En voi uskoa tätä."
"Etkö?"
"En tappanut ketään", Shion sanoi ehdottomana.
"Eli sinä väität, että tämä mehiläinen, josta puhuit, on oikea murhaaja?"
"Niin."
"Naurettavaa. Melko teennäinen tarina sinunlaisellesi älykölle."
"Miksi olisin halunnut tappaa Yamase-sanin?"
"Siitä me aiomme ottaa selvää. Minun arvaukseni on, että halusit aiheuttaa hälinän."
" -Häh?"
"Hälinän. Halusit aloittaa valtavan sellaisen, joka on tarpeeksi horjuttamaan kaupungin juuria ja paistatella sen valossa. Sinun on täytynyt pitää itseäsi jonkinlaisena huonon onnen vallanneena nerona, etkö vain? Joten sinä vihasit kaupunkia siitä hyvästä, ettei se suosinut sinua arvoisellasi tavalla ja tunsit vihaa kaupunkilaisia kohtaan. Uskoit ansaitsevasi enemmän huomiota, joten suunnittelit tällaista murhametodia, tällaista epäluonnollista kuolemaa, vallataksesi yhteiskunnan myrskyn lailla. Sinulla oli lääketieteellistä ja biologista tietämystä tehdäksesi sen. Oli hyvin mahdollista, että käytit jonkinlaista erityistä kemikaalia tehdessäsi murhan."
Shion vajosi syvälle penkkiin. Kaikki energia oli kaikonnut hänen ruumiistaan. Hän tajusi sen olleen ansa. Hän oli kävellyt suoraan sen ovelaan syliin. Hän nuoli huuliaan. Ne olivat rutikuivat.
"Vai niin", hän sanoi kylmästi. "Joten kaikki on jo suunniteltu valmiiksi. Itselläsi on melko teennäinen tarina, ehkä jopa teennäisempi kuin minulla."
"Sittenhän se nähdään, kuinka teennäinen se on, kunhan olemme saaneet kuulustelusi päätökseen." Kuului metallinen kalahdus. Shionin vasemmalla puolella oleva viranomainen laittoi pojan käsirautoihin.
"Niissä on lähetin, joten saamme tietää olinpaikkasi. Kun pääsemme perille, ne otetaan pois." Rashin sanat antoivat Shionille idean siitä, minne he olivat menossa. Länsilohkoon. Vankilalaitokseen. Jos hänen tutkimuksensa käytiin läpi siellä, hänet varmasti lukittaisiin välittömästi niiden jälkeen rangaistusvankina. Hän saisi V-sirun istutettuna itseensä poistettujen käsirautojen tilalle.
- - Nezumi, on liian myöhäistä. En pääse pakoon.
Hän sulki silmänsä ja henkäisi syvään.
"Niin sitä pitää. Pysy hiljaa."
Shion pysyi kumarassa ja puri kuivaa alahuultaan.
Tulen auttamaan sinua. Nezumin ääni kaikui hänen korvissaan. Hänen sydämensä rauhottui. Hänen jalkansa tärisivät, tosin ei epätoivosta tai pelosta vaan raivosta. Raivosta häntä huijanneita ihmisiä kohtaan. Nezumin ääni piti sen raivon pinnalla. Auto saapui Kadonneeseen kaupunkiin.
- - Äiti.
"Oletko huolissasi äidistäsi?"
"Äitini - mitä - mitä hänelle tapahtuu?"
"Tapahtuu? Ei mitään. Hän ei menetä kansalaisuuttaan vain, koska hänen poikansa on tuomittu." Rashi kuiskasi jotakin kuskille. Auto kääntyi oikealle. Tuttu katumaisema tuli näkyviin. Auto pysähtyi ääneti jalkakäytävän reunalle.
"Katso."
Rashi osoitti sormellaan. Karan oli juuri ojentamassa käärittyä leipäpakettia pienelle tytölle. Hän sanoi jotakin tälle, ja tyttö nyökkäsi. Sekä Karan että tyttö hymyilivät. Syksyisen kellanruskean valon verhoamina kaksikko oli kuin maalauksesta tai draamakohtauksesta. Shion kumartui eteenpäin.
"Äitisi näyttää lempeältä naiselta. Katso häntä tarkkaan, kun vielä pystyt." Rashi nyökkäsi leuallaan ja auto lähti liikkeelle. "Et saata nähdä häntä enää."
Rashi naurahti selkä Shioniin päin.
"Ei siitä kannata huolestua. Totta kai äitisi tulee olemaan aluksi järkyttynyt ja tuntee surua. Mutta hän pääsee sen yli. Sellaista elämä on. No, ei hänestä huolehtiminen mitään kuitenkaan hyödytä. Pian sinulla on vakavempiakin asioita mietittävänä."
Rashin sanat viilsivät Shionin sydäntä. Hänen hengityksensä juuttui kurkkuun. Hänen sisällään vellovat raivo ja kapina alkoivat hitaasti hälvetä. Hän ei voisi enää koskaan palata takaisin normaaliin elämäänsä. Hänet oli erotettu siitä ikuisiksi ajoiksi. Hänen äitinsä näkeminen koversi epätoivon tunnetta syvemmälle häneen.
He olivat suunnitelleet kaiken. He eivät olleet pysäyttäneet autoa lähelle Shionin taloa vain sääliäkseen häntä. He olivat tehneet sen viimeisenä iskuna - iskuna, joka oli selättänyt hänet ja käskenyt antaa periksi, menettää toivonsa, sillä hän ei palaisi enää koskaan. Se oli ovela ja julma temppu saadakseen hänet menettämään tahdon kostaa.
"Tulen auttamaan sinua. Tulen auttamaan sinua."
Shion avasi suunsa toistaakseen sanoja itselleen.
Tulen auttamaan sinua. Se oli vain lyhyt lause. Mutta Nezumin ääni oli ollut vakaa ja täynnä itsevarmuutta.
Miltä hän taas näyttikään? Hän mietti ja yritti hahmottaa Nezumin kasvoja. Hän muisti vain vaaleanharmaan silmäparin.
- - Näenkö sinut pian, Nezumi?
"Mikä tuo on?" Rashi käänyti ympäri ja kurtisti kulmiaan.
"Hymyiletkö sinä?"
"Hymyilenkö? En tietenkään", Shion vastasi. "Ei minulla ole rohkeutta tällaisessa tilanteessa."
"Vai että tällaisessa tilanteessa... vaikutat melko rauhalliselta. Toivottavasti ymmärrät tarkalleen, millaisessa tilanteessa olet juuri nyt."
"Melkein liiankin hyvin."
"Ja silti olet siitä huolimatta tyyni ja rauhallinen."
"Olen luonnonlahjakkuus."
"Olet mikä?"
"Luonnonlahjakkuus", Shion toisti. "Joku sanoi minulle niin kerran. Että olen luonnonlahjakkuus ymmärtämättömyydessä."
Rashi tuijotti Shionia hiljaisuuden vallitessa. Auto oli poistumassa Kadonneesta kaupungista ja saavuttamassa läntistä rajaa. Shion oli siellä ensimmäistä kertaa, koska tavallisilla kaupunkilaisilla ei ollut lupaa mennä tälle alueelle. No. 6 oli linnoitus - erityisestä metalliseoksesta tehty seinä ympäröi kaupunkia ja piti sitä sisällään. Suurimmassa osassa kaupunkia seinä oli naamioitu hyvin puilla, mutta länsilohkossa se oli täysin paljaana. Auto ohitti tullin.
"Ettekö mene länsilohkoon tästä?"
"Täällä on kaksi porttia. Tuo oli kaupunkiin tulemista ja sieltä lähtemistä varten. Toinen on erityisesti tarkoitettu vankilaan meneville, se johtaa sinne suoraan. Vankilalaitos on erityislaatuinen laitos jopa länsilohkossa. Pidämme sen täysin eristyksissä kaikilta tavallisilta kansalaisilta. Lyön vetoa, ettet tiennyt sitä."
"Ei, en tiennyt."
"Saat tietää jopa enemmän aivan pian."
Tie kapeni. Lisääntyvä puiden määrä tukki auringonvalon.
"Metsien jälkeen ei ole kuin joutomaita. Sama jatkuu vielä porttien jälkeenkin. Siitä tulee luultavasti viimeinen kerta, kun näet mitään vehreää, joten neuvon sinua painamaan sen muistiisi hyvin."
Auto pysähtyi.
"Mikä hätänä?" Rashi kysyi.
"Ai, sitä vain..." Kuski osoitti jotakin heidän edessään. Hopeanvärinen möykky makasi keskellä tietä. Se nosti itseään hitaasti.
"Sampo?" Shion nielaisi.
"Mitä tämä on? Mitä siivoojarobotti tekee täällä?"
"Ehkä sitä on käsketty siivoamaan metsäalue?"
"En ole kuullutkaan mitään sellaisesta."
Sampo kauhoi pudonneita lehtiä metallisella kädellään.
"Pitäkää epäiltyä silmällä." Rashi määräsi viranomaisia ja nousi autosta. Hän meni Sampon luo. Sampo keinahti tarrautuen käsillään Rashiin. Se kaatui eteenpäin takertuessaan mieheen.
Rashi parkaisi lyhyesti, kun Sampo veti hänet maahan puiden joukkoon.
"Ah!" Kuski korotti omaa ääntään yllättyneenä ja avasi oven nojautuakseen eteenpäin. Seuraavassa hetkessä kaksi pientä varjoa syöksyi autoon. Ne olivat kaksi harmaata hiirtä. Silmänräpäyksessä kumpikin niistä takertui viranomaisen kurkkuun.
"Liikkumatta", matala ääni määräsi. Joku liukui matkustajanpaikalle. Harmaa vaatekappale peitti hänen päänsä ja toinen oli käärittynä hänen hartioidensa ympärille. Niistä juoksi ruskea hiiri, joka kiinnittyi kuskin kaulaan.
"Näiden kavereiden ruumiissa on istutettuna pieni pommi. Yrittäkää mitään outoa ja voitte taata päänne räjähtävän irti."
Kuski tärisi kauhusta.
"Ota hänen käsirautansa pois. Ja te kolme, häipykää autosta."
Kukaan ei liikkunut.
"Vauhtia!" hän käski jyrkästi. "Olen kärsimätön. Haluatteko minun räjäyttävän ne?" Jokaisen kurkussa olevasta hiirestä kuului metallinen ääni. Klik. Klik. Klik. Käsiraudat putosivat Shionin ranteista. Kolme miestä kompuroi ulos autosta niskat verta vuotaen.
"Nezumi!"
"Tervehdykset myöhemmin." Nezumi tarttui rattiin. Auto käänty U-käännöksen ja ampaisi tielle täydellä vauhdilla.
"Nezumi, aiotko sinä tosiaan räjäyttää ne?"
"Idiootti. Luuletko tosiaan, että voisin istuttaa pommit uskollisiin ystäviini? Sanoin niin vain pelotellakseni heitä."
"Olivatko nuo robottihiiriä? Ne näyttivät aivan oikeilta. Ja kuinka sinä sait Sampon- "
"Suu kiinni", Nezumi murisi. Hän kiskaisi viitan päänsä yltä ja heitti sen takapenkille. "Kääriydy siihen ja pysy kumarassa."
"Onko tämä superkuitua? Miksi minun täytyy kietoutua tähän?"
"Koska aion murskata tämän."
"Murskata minkä?"
"Auton."
"Mitä!? Miksi- "
Nezumi iski nyrkkiään rattiin.
"Voisitko nyt jo sulkea sen suusi? Oletko hyvä ainoastaan kyselemisessä?"
"Mutta me voisimme vain paeta autolla."
"Niin suunnittelin, mutta- "
"Mutta mitä?"
"Kaikki meni liian hyvin." He olivat saavuttamassa muuria, joka eristi länsilohkon No. 6:sta. Auto ei näyttänyt merkkiäkään hidastumisesta. "Sinun pelastamisesi ei olisi pitänyt olla näin helppoa."
"Eikö?"
"Olet luonnostasi hidasjärkinen, et sinä tietäisikään. Mikään ei ole vaarallisempaa kuin se, että kaikki on mennyt liian hyvin. Siksi jätämme tämän rakkineen. Kääriydy siihen viittaan ja hyppää ulos autosta, kun käsken. Aion murskata tämän."
"Entä sinä?"
"Olen tottunut tällaisiin juttuihin. Hidasjärkisen pojan ei tarvitse huolehtia minusta."
"En voi vaan jättää sinua!"
Seinä tuli uhkaavasti lähemmäksi.
"Häivy, avaa ovi!" Nezumi huusi. Lähes samaan aikaan auton renkaat ulvoivat, kun se pysähtyi niille sijoilleen. Shionin ruumis leijui ilmassa. Seuraavassa hetkessä hän läimähti istuinta vasten. Jos penkki ei olisi ollut iskuja vaimentavaa materiaalia, hän olisi luultavasti murtanut muutaman luun.
"Hitto!" Nezumi potkaisi ovea lujaa. Se ei liikkunut.
"Olivatko ne automaattijarrut?" Shion säpsähti mustelmaisen olkapäänsä takia kysyessään.
"Tein sen toimintakyvyttömäksi jo aikoja sitten. Poistin käytöstä hälytysjärjestelmän, törmäyssensorijärjestelmän, kaiken. Tätä autoa ohjataan etäältä", Nezumi sanoi vihaisesti.
Naurahdus kaikui auton sisällä. Se oli Rashin ääni.
"En anna teidän aliarvioida turvallisuusvirastoa. Auto, jota te pojat ajatte, on itseasiassa saattoauto, vaikka sitä ette tainneet huomata. Sitä ei voikaan kontrolloida niin helposti."
Nezumi kirosi.
"En tiennyt sinulla olevan rikoskumppani. Sitä en odottanutkaan. Se oli melkoinen näytös, hyvin vaikuttava. Miksi emme jutustelisi hieman, jotta kuulisin siitä kaiken."
Auto vaihtoi suuntaansa ja ryhtyi liikkumaan itsestään.
"Olettepa te hiljaisia. Eikö ystäväsi pysty puhumaan? Vai ilmeneekö puhumisesta jonkinlaisia ongelmia? Ah, ääninäytteesi täytyy olla järjestelmässä, mikä tarkoittaa sitä, että sinulla on rikosrekisteri."
"Minusta sinä puhut vähän liikaa." Nezumin käsi liikkui nopeasti. "Olen pahoillani, mutta minulla ei ole aikaa hyödyttömiin keskusteluihin vanhojen äijien kanssa." Nezumi siirtyi takapenkille ja painoi Shionin alas. "Kumarru ja mene viitan alle. Pidä lujasti kiinni."
"Hei! Mitä sinä teet?" Rashin äänessä oli paniikin sävy.
"Nähdään, äijä. Sano myös hyvästit erinomaiselle kulkupelillesi."
"Mitä- "
Jokin räjähti. Paineaalto iski heihin.
"Ulos!" Lyhyt käsky purkautui Shionin korvaan. Ovi aukesi. Kuuma ilmanpuuska pyyhkäisi heitä. Ulos. Minun täytyy päästä ulos. Shion puristi silmänsä umpeen ja hypähti ulkomaailmaan. Hän osui maahan ja pyöri. Hän kuuli takaansa suunnattoman räjähdyksen. Auto oli kyljellään renkaiden pyöriessä ilmassa avuttomina.
"Hyvää työtä", Nezumi vihelsi. "Pyörit melko hyvin noin isopäiseksi. Ei kai sattunut?"
"Naarmutin käteni melko pahasti. Entä sinä?"
"Sanoinhan, että olen tottunut tällaiseen."
"Mitä sinä teit?"
"Tuhosin ohjausjärjestelmän."
"Miten?"
"Saattoautot saattavat olla kestäviä ulkoa, mutta ne ovat herkkiä sisältä. Niin kauan kuin asetat pommin oikeaan paikkaan, pienikin pommi tuhoaa sen oikopäätä."
"Näytät tietävän siitä paljon."
"Kuten sanoin, olen tottunut tällaiseen. Okei, nyt häivytään täältä. Pystytkö juoksemaan?"
"Totta kai."
He lähtivät metsästä nähdäkseen usean turvallisuusviraston auton saapuvan kauempaa. Alue oli luultavasti julistettu hälytystilaan.
"Heitä henkilökorttisi pois", Nezumi käski hiljaa. "Vauhtia, ei ole aikaa hukattavaksi. Se tulee olemaan meille vain vaaraksi."
Shion tiesi. Hänen henkilöllisyyskortissaan oli kaikki hänen henkilökohtaiset tietonsa ja se oli yhteydessä ja tallennettuna kaupungin hallinnollisessa atk-järjestelmässä. Tietokone voisi etsiä välittömästi hänen viimeisimmät tietonsa tai paikantaa hänen sijaintinsa heikoista radioaalloista, joita kortti lähetti. Henkilökortin kantaminen oli kuin olisi heiluttanut valtavaa lippua ja kertonut kaikille, missä oli. Se oli vaarallinen laite kenelle tahansa pakenevalle, piilottelevalle tai maan alle menevälle. Nezumi käski hänen heittää se pois. Mutta - kun hän kerran irrottaisi siitä, hän ei saisi sitä enää takaisin. Hän heittäisi koko elämän No. 6:ssa pois. Korttia tarvittiin kaikkeen kaupankäynnistä laskujen maksuun ja ilmoittamiseen koulusta tai töistä lähtiessä tai sinne mennessä, ja julkisten liikennevälineiden käytössä. Ne, jotka eivät pystyneet todistamaan kaupungin kansalaisuutta, eivät saaneet oikeutta asua siellä.
"Heitä se pois", Nezumi toisti samalla matalalla äänellä.
Jos hän ei heittänyt sitä, heillä ei ollut mahdollisuutta paeta. Mutta jos hän heitti, hän ei voisi enää koskaan palata. Harmaa silämpari tuijotti häntä kiinteästi. Niissä ei ollut paniikkia eikä myöskään kiiltelevää uhmaa. Ne olivat rauhalliset ja mahdottomat lukea. Shion päästi irti henkilökortistaan. Harmaa hiiri ilmestyi, nappasi sen suuhunsa ja katosi taas aluskasvillisuuteen.
"Hän hankkiutuu siitä eroon puolestamme. Sen pitäisi pitää viraston hetken kiireisenä heidän etsiessään sijaintiamme. Se ei hämää kauaa, mutta sen pitäisi hankkia meille hieman aikaa. Mennään."
Turvallisuusviraston auto kääntyi oikealle kadoten metsään. Se oli napannut henkilökortin lähettämät radioaallot. He juoksivat vastakkaiseen suuntaan.
"Vauhtia. Kun virasto on vaihtanut sateliittivalvontajärjestelmään, he näkevät kaiken maanpinnalla. Meidän täytyy päästä pois, kun he ovat vielä henkilökortin hännillä."
"Minne? Kuinka-?"
"No, alkajaisiksi me käytämme tuota." Pieni rekka oli parkissa pyökkipuuta vasten. Se oli puistonhallintaviraston rekka. Siivoojarobotti oli lastattuna sen taakse.
"Sampo- ei, tuo on Ippo. [Yksi askel/Ensimmäinen askel]"
"Niin. Ne sanoivat haluavansa auttaa sinua, eivätkä kuunnelleet, joten toin ne mukanani. Ne osoittautuivatkin melko hyödyllisiksi."
Rekka lähti liikkeelle.
"Nezumi, tämä alue on nyt luultavasti hälytystilassa. Jos me jatkamme täällä oleskelua ilman korttia, me paljastumme."
"Meillä on kortti."
"Missä?"
"Hänellä on se." Nezumi nykäisi leukaansa Ippoa kohti.
"Ippolla? Oh, aivan." Robottienkin täytyi olla kaupungin kirjoilla. Ippon ja Sampon kaltaiset robotit, joita kaupungin organisaatiot käyttivät, olivat rekisteröity yksityiskohtaisesti erilaisten käyttötapojen mukaan, ja niihin oli laitettu siru.
"Hänen sirunsa pitäisi päästää meidät tarkastusjärjestelmän läpi."
"Mutta Ippon siru paljastaa vain sen, että hän on siivoojarobotti. Jos hänet löydetään pyörimästä alueelta, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, se on heistä epäilyttävää."
"Me pyörimme alueella, jolla on paljon tekemistä sen kanssa."
"Häh?"
He saavuttivat hopeaporttiparia. Sillä hetkellä, kun he menisivät läpi, heidät skannattaisiin automaattisesti, ja jos sirun sisältö katsoi heidät sopimattomiksi läpäistä, portit sulkeutuisivat ja rekka pakotettaisiin pysähtymään.
Auto kaasutti porttien läpi hidastamatta. Varoituslamput portilla pysyivät syttymättöminä. Shion henkäisi. Nezumi naurahti.
"Älä innostu aivan vielä. Tämä on vasta alkua."
"Anteeksi, en ole tottunut tällaiseen."
"Totut pian. Sitten voit istua rauhassa ja nauttia ajelusta."
"Tämä ei oikein ole minun ajatukseni 'nautittavasta'", Shion mutisi.
"Ai niinkö? Ilme kasvoillasi kertoo, että nautit tästä melkoisesti."
Shion huokaisi taas syvään ja vilkaisi Nezumin sivuprofiilia.
"Ihailetko komeuttani?"
"En, huomasin vain sinun kasvaneen."
"Niin olet kasvanut sinäkin. Siitä on neljä vuotta. Meidän neljä vuottamme on pitkä aika. Täytyy odottaa joitain muutoksia. Olisi epätavallista, ellei olisi muuttunut yhtään."
Neljä vuotta oli pitkä aika. Shionille se oli pitkä ja levoton. Mutta verrattuna näiden muutaman tunnin huimaaviin tapahtumiin ne tuntuivat hänestä elämänsä rauhallisilta päiviltä. Uupumus otti hänen ruumiinsa valtaansa. Nezumi virnisti.
"Joten oletko huomannut?"
"Mitä?"
"Olen pitempi kuin sinä."
"Valehtelet", Shion vastusti.
"Se on totta. Mitä olet oikein syönyt? Olet kuin tikku. En ymmärrä miten pystyisit olemaan alasti rakastajasi edessä tuollaisen vartalon kanssa."
"Se ei kuulu sinulle", Shion vastasi ärtyneenä. "Oletko edes nähnyt minua alasti? Älä päätä asioita itseksesi."
"Mitä jos sanoisin nähneeni?" Huivi Nezumin hartioiden ympärillä tärisi hänen jatkaessa nauramista. Shion oli hoitanut hänen haavansa samasta olkapäästä neljä vuotta aikaisemmin. Nämä olkapäät olivat nyt leveämmät ja lihaksikkaammat. Hänen kerran pitkät hiuksensa olivat lyhyemmät, ne peittivät juuri korvat, ja hänen leukansa ja niskansa olivat yhä hoikat, mutta eivät säälittävän kapeat. Hänessä ei ollut jälkeäkään heikkoudesta, joka sekoitti Shionin suojeluvaistot neljä vuotta sitten.
"Nezumi, oletko sinä tarkkaillut minua?"
"Mitä höpiset?" sanoi Nezumi viattomasti.
"Älä esitä tyhmää. Ilmestyit yhtäkkiä siihen aivan kuin tietäisit näin tapahtuvan minulle. Mitä on tekeillä? Piditkö minua valvonnan alla?"
"Älä nyt luule itsestäsi liikoja. Ei minulla ole sellaiseen aikaa."
"No selitä sitten miksi."
"Sinä sitten olet aina tuollainen", Nezumi sanoi. "Et voi tehdä mitään, ennen kuin ymmärrät kaiken päässäsi. Vaadit selityksen ja tulkinnan kaikkeen."
"Mitä sinä tiedät?" Shion vastasi vihaisesti. "Älä esitä tietäväsi kaikkea minusta. Minun täytyy saada tietää, miksi näin tapahtui - mitä tulee tapahtumaan. En voi liikkua tässä hämmentyneessä tilassa."
Rekka pysähtyi. Shionia tartuttiin kauluksesta ja ravisteltiin voimakkaasti.
"Ja sinähän liikut", Nezumi sähähti. "Älä anna minun koskaan enää kuulla valitustasi siitä, ettet pysty muka liikkumaan. Nuo tyypit eivät näe meitä ihmisolentoina. He voivat hankkiutua meistä yhtä helposti eroon, kuin muurahainen liiskattaisiin jalalla. Muista se."
Shion tasoitti hengitystään ja tuijotti Nezumin kasvoja. Hänen sanansa naksahtivat paikoilleen kuin palapelin palat.
Oikeudet? Luuletko tosissasi, että sinulla on sellaiset? Turvallisuusviraston tutkimusvirkailija Rashi oli sanonut nuo sanat ilmeenkään värähtämättä. Hän oli tarkoittanut, että hän voisi hävittää Shionin yhtä helposti kuin muurahaisen. Pyyhkäistä hänet maanpinnalta.
"Ulos." Nezumi avasi oven. "Kävelemme tästä."
Hylätty rekka teki U-käännöksen ja liikkui hitaasti takaisin samaa reittiä. Se oli laittanut automaattiohjauksen päälle ja palasi nyt puistonhallintavirastoon. Sen kuormassa istui Ippo ja hetken näytti siltä kuin sen pää olisi nuokkunut alakuloisena.
He seisoivat rakennuksessa, joka yhdisti sekä jätelaitoksen että jäteperäisen polttoainetehtaan. Täällä kaikki kaupungista kerääntynyt roska lajiteltiin näihin, jotta ne voitaisiin muuttaa jäteperäisiksi polttoaineiksi. Sen jälkeen ne toimitettiin muihin kierrätyslaitoksiin ja poistettiin jätteenä. 80% No. 6:n energiasta tuli aurinkovoimasta. Chronoksessa jokainen talo oli varustettu aurinkokennolla ja sen omalla lämmönsäilöntäjärjestelmällä. Kadonneessa kaupungissa taas oli yleisempää käyttää halvempaa jäteperäistä polttoainetta. Jäteperäinen polttoaine koostui noin aikuisen peukalonkokoisista kiinteistä polttoaineista. Kun sitä poltettiin, se eritti heikkoa hajua, joka peitti kaupungin.
"Ymmärrän. Ei olisi vaikeaa päästä jätelaitokseen siivoojarobotin sirulla." Jos se olisi ollut hoitaja- tai lemmikkirobotti, he eivät olisi läpäisseet.
"Nezumi, suunnittelitko sinä tämän kaiken, kun toit Ippon ja muut mukanasi?"
"Lisää kysymyksiä?" Nezumin hartiat kyyristyivät hivenen ärtymyksestä kulkiessaan Shionin edellä.
"Jos minulla oli ne mukanani, en olisi näyttänyt epäilyttävältä ajellessani ympäri kaupunkia. Tarkastusjärjestelmä ei nappaisi minua niin kauan kuin suuntaisin lännessä sijaitsevaan jätelaitokseen. Ne olivat melko hyödyllisiä minusta. Kuljetusrekka oli vähän hidas, mikä ärsytti. Mutta nuo vanhat äijät kiersivät kotisi kautta, eikö? Siitä hyvästä minulla oli vähän enemmän aikaa. Mutta..."
"Mutta?"
"Mutta olisin halunnut häipyä turvallisuusviraston autolla", Nezumi huokaisi. "No, aina ei voi saada kaikkea, mitä haluaa. Pidä varasi, homma on muuttumassa vähän kouvakouraiseksi."
"Häh?"
Kuului räjähdys. Shion kääntyi katsomaan valkoista pilveä. Nezumi kurtisti kulmiaan.
"Rekka tuhoutui portilla."
"Mikä tarkoittaa, että Ippon siru luettiin ja- "
"Niin. Heidän on täytynyt lähettää tuhoamisilmoitus kaikille porteille. Vain koska jätimme sen toisen robotin jälkeemme. He pääsivät selville meistä."
- - Joten Ippo ja Sampo ovat kumpikin poissa.
Shionia tartuttiin yllättäen ranteesta.
"He pääsevät pian selville olinpaikastamme. Meidän täytyy paeta ennen sitä. Vauhtia."
Hänen otteensa oli niin kova, että Shionin sormet olivat turtumassa.
"Nezumi, tuo sattuu."
"Suu kiinni. Pysyttele lähelläni."
"Hyvä on, päästä irti. Murrat ranteeni."
Kuului Nezumin turhautunut Tsk.
"Tämä on ongelma sinulaisissasi heikoissa pikkupojissa."
"En ole heikko pikkupoika", Shion sanoi närkästyneenä. "Olen erilainen kuin neljä vuotta sitten."
"Oletko? Tiedätkö, että osaat olla todella ärsyttävä joskus. Sinut voidaan tappaa hetkellä minä hyvänsä, tajuathan sen?"
"Joo."
"Valehtelet."
"Enkä valehtele."
Nezumin äänesävy muuttui kovaksi.
"Mikä tuo ilme sitten oli äsken, häh? Onko nyt muka aika olla pahoillaan niiden robottien puolesta? Et ymmärrä mitään. Olet vain tietämätön pikkupoika." Nezumin sormet painautuivat syvemmälle. Ote hänen ranteessaan tiukentui kivuliaasti. Shion kiristi hampaitaan ja kesti sen hiljaa. Hän ei voisi antaa itsensä valittaa säälittävästi kaiken sen jälkeen, mitä Nezumi oli sanonut.
Nezumin sormet vetäytivät hänen ranteestaan.
"Pysy perässäni, ellet halua kuolla. Pysy lähellä, tapahtui mitä hyvänsä." Nezumi pyrähti juoksuun. Jätelaitos oli autio. Valvontakameroita oli hajallaan kauttaaltaan, mutta suurin osa niistä oli vanhempaa mallia, eivätkä näyttäneet tekevän työtään kovin hyvin. Shion arveli, etteivät he luultavasti tarvinneet niitä, koska kuka nyt ensinkään tunkeutuisi jätelaitokseen. Siitä huolimatta Nezumi tarkasti reitin varoen etsiessään tietä, joka piti heidät kameroiden ulottumattomissa.
Valtava suppilomainen hävittäjäkoneisto hurisi tasaisesti. Jäte, jota ei voinut sen paremmin kierrättää kuin käyttää polttoaineenakaan, muutettiin kuiviksi palasiksi jätteenpolttolaitokseen lähettämistä varten. Jätevesi tippui koneen nokasta alla olevaan altaaseen. Vesi virtasi hitaasti kohti ulkona olevaa suodatinta. Se oli tummaa, aivan kuin sadekauden jälkeinen vesi. Mutta tässä joessa ei ollut elämää. Kun he laskeutuivat portaita ja lähestyivät vettä, pisteliäs haju hyökkäsi Shionin sieraimiin. Heidän allaan oleva lattia oli liman peitossa ja uhkasi kaataa hänet minä hetkenä hyvänsä. Nezumi pysähtyi ja heitti jotakin Shionille.
"Suojalasit?"
"Jep. Niissä on infrapuna-sensorit, joten sinun pitäisi nähdä jopa tässä vedessä."
"Tässä?"
Nezumi osoitti jätevettä. "Satutko pitämään sukeltamisesta?"
"Joten me sukellamme tuossa vai..."
"Niin teemme."
Shion henkäisi syvään. Haju täytti hänen keuhkonsa. Sanomatta enää sanaakaan, hän asetti lasit silmilleen.
"Vau, tajuat nopeasti", Nezumi huomautti laimeasti huvittuneena. "Luulin, että valittaisit ja polkisit jalkaa."
"En halua kuolla", sanoi Shion lujasti. "Minun päälleni ei astuta kuin muurahaisen päälle. Teen mitä tahansa, jos se pelastaa minut ja se pitää sisällään myös jätevedessä sukeltelun."
Nezumi kääntyi Shionia päin ja hymyili hieman.
"Seuraa sitten minua."
"Totta kai."
Koneen matala hurina loppui. Kattovalot syttyivät samaan aikaan. Askelten äänet kuuluivat heidän yläpuoleltaan.
"He tulevat." Nezumi ojensi kätensä jätevesijokeen. Hiiri vipelsi sitä alas ja hypähti veteen.
"Hänestä tulee navigaattorimme. Yritä olla loiskauttamatta. Menen hitaasti veteen."
Shion teki mitä käskettiin. Hän vetäisi keuhkonsa täyteen ilmaa, ennen kuin meni veden alle. Juuri ennen kuin hän osui veteen, kuva äidin kasvoista käväisi hänen mielessään.
Luku 4 ---->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti