Jatkoa osalle a
T/N: Siitä onkin aikaa kun viimeksi ilmestyi luku. Mutta tässä se on! Vihdoinkin! Anteeksi viivästys. >.<
Enjoy!~
***
Sade antoi periksi ennen puoltapäivää, mutta pilvet viipyivät yhä ja maa pysyi kylmänä iltahämärän lähestyessä. Nezumi käveli reippaasti väkijoukon läpi. Shion teki parhaansa pysyäkseen hänen perässään. Hän oli hengästynyt. Häntä tönittiin, häneen törmättiin ja hänelle huudettiin; hän tunsi lukemattomia uteliaita katseita satelevan hänen päähänsä; kymmenien asioiden haju saavutti hänen nenänsä niin sekoittuneina ja sulautuneina toisiinsa, ettei hän pystynyt kertomaan niiden alkuperää; mutainen maa sai hänen jalkansa liukastelemaan; levittäytyneet kasarmit ja teltat reunustivat tietä, ja niistä tuprusi tylysti tiheää savua ohikulkijoiden päälle; vihainen karjunta, viettelevä kujerrus ja kauppiaiden huudot törmäsivät äänekkäästi yhteen ilmassa. Häntä huimasi.
Kadonneen kaupungin vanhempi alue, johon hän muutti asumaan tultuaan häädetyksi Chronoksesta, oli myös kiireinen ja eloisa. Mutta verrattuna siihen, mitä hän näki nyt, se vaikutti rauhalliselta pakopaikalta.
No. 6:n tiet ja polut oli tarkoitettu samaan suuntaan kulkeville ihmisille sekä ajoneuvoille, ja perussääntö oli, että yllättäen pysähtyminen tai vastakkaiseen suuntaan meneminen oli kiellettyä. Kaikki kävelivät samaan suuntaan, samalla säntillisellä tavalla. Oli harvinaista törmätä koskaan kehenkään tai tulla tutun pysäyttämäksi. Mitään ei tapahtunut yllättäen tai odottamatta. Kaikkea hallittiin estämään sellaisen esiintyminen. Sellainen paikka No. 6 oli.
Äänten pauhu puhkesi yllättäen lähellä. Shion tönäistiin rajusti sivuun. Hän menetti jalansijansa ja kaatui eteenpäin polvilleen mutaan. Useita miehiä jyrisi hänen ohitseen. Jotakin putosi yhden käsistä, pyörien ja pysähtyen Shionin eteen. Se oli appelsiini.
"Varas!"
Mies syöksyi ylos yhdestä kasarmin kaupoista pidellen asetta. Hän oli valtava ja hyvin lihava.
"Nuo varkaat!" hän karjui. "Napatkaa ne!"
Kukaan ei liikahtanut. Joku virnisti heidän katseidensa kohdatessa, toiset eivät näyttäneet yhtään kiinnostusta, toiset huusivat käsittämättömästi; ja koko ajan niin kutsutut varkaat vetäytyivät kauemmaksi väkijoukkoon.
Shionin hengitys takertui kurkkuun. Jättiläismäinen mies tähtäsi aseellaan. Hänet nähnyt ohikulkija kyykistyi kiireesti maahan suojautuakseen.
Onko hän hullu? Shion ei voinut kuvitella tämän miehen olevan järjissään avatessaan tulen tässä väkijoukossa. Mutta miehen kasvot olivat päättäväiset. Hänen vanhentuneen tuliaseensa piippu osoitti suoraan varkaaseen. Pakeneva mies törmäsi vanhaan naiseen ja tönäisi hänet sivuun jatkaessaan juoksemista. Nainen valitti heille jotakin kovaäänisesti ja jatkoi sitten hoipertelua keskellä katua. Hän oli täysin tietämätön häntä osoittavasta aseesta. Valtava, paksu sormi kiertyi liipaisimen ympärille.
Shion heittäytyi miestä vasten juuri ennen kuin tämän karvainen rystynen ehti nytkähtää ampuakseen. Hän työnsi aseen piipun ylös niin lujaa kuin pystyi.
Hän tunsi kovan iskun paukahtavan kädessään, ja laukaus repi hänen tärykalvojaan. Aseen piippu sylki tulta pimenevälle taivaalle. Shion hoiperteli. Häneltä vedettiin jalat alta ja hän paiskautui maahan. Hänen henkensä salpautui.
"Mitä hittoa sä luulet tekeväs?"
Mies hoippui hänen yläpuolellaan ase koholla, täyttäen jokaisen tuuman hänen näkökentästään. Shion pyörähti nopeasti sivuun. Jättiläinen liikkui ketterästi ulkomuotoonsa nähden, ja Shionia potkaistiin lujaa kylkiluiden väliin.
Shion ähkäisi kivusta. Hän ei pystynyt puhumaan. Hänen vatsaansa velloi.
"Yksi heidän pikku ystävistään, vai?" jätti ärähti. "Pikku paskiainen, pöllit kauppatavaroitani."
Miehen saappaasta lehahti rasvainen, eläimen haju. Ja se heilahti taas suoraan hänen vatsaansa.
"En ole yksi heistä!" Shion huusi, väistäen niukasti iskun. Minun täytyy huutaa tai muuten hän tosiaan potkii minut kuoliaaksi. Häneen satelevissa iskuissa ei ollut pätkääkään epäröintiä.
"En ole- en ole yksi heistä", Shion intti.
"Turpa kiinni!" jättiläinen karjui. "Nyt ne paskiaisvarkaat on poissa. Kiitos sun häirintäsi."
"Jos en olisi puuttunut, joku olisi voinut kuolla", Shion protestoi. "Tulittaa nyt tällaisessa paikassa - mitä jos olisit osunut johonkuhun?"
Hänen hämmästyksekseen mies alkoi nauraa. Nauru kohosi myös väkijoukosta, joka reunusti katuja.
"Ja mitä siitä, jos olisin?" mies karjui, erittäen hirveää hajuaan. "Mitä tekemistä sillä on mun kanssa, häh?" Hänen ilmeensä synkkeni yllättäen ja hän tarttui Shionia kovakouraisesti hiuksista. "Sä ja sun outo tukkasi. En tykkää siitä, miltä näytät."
Hänet vedettiin maahan väkivalloin. Hänen päänahkaansa poltti kivusta, ja tuntui kuin sitä revittäisiin pois. Mutta ruumiillista kipuakin kovempia olivat raivon ja nöyryytyksen tunteet, jotka kiehuivat hänessä.
"Lopeta!" Shion huusi.
Lopeta. Päästä minut. Kuinka uskallat kohdella minua kuin karjaa.
Shion heittäytyi jälleen miestä päin ja paiskaisi ruumiinsa häntä kohti niin lujaa kuin pystyi. Hän tunsi kyynärpäänsä kaivautuvan tiukasti miehen turvonneeseen mahaan. Mieheltä pääsi vaimea voihkaisu ja hän kaatui polvilleen. Väkijoukko oli muodostanut ringin heidän ympärilleen. Taputus, vislaus ja riehakas nauru puhkesivat silloin tällöin.
"Niin sitä pitää, poju. Näytä sille!"
"Tapa se, äijä! Älä haaskaa aikaa!"
Kukaan ei yrittänyt estää heitä. Kaikki nauttivat näystä turvallisen välimatkan päästä. Shion etsi ilkeilevästä joukkiosta harmaata silmäparia. Hän ei löytänyt niitä.
"Sinä senkin- "
Hän kuuli räjähtävän karjaisun, joka kuulosti enemmän eläimeltä kuin ihmiseltä. Sitten hän tunsi iskun ruhjovan poskeaan. Hänen silmissään näkyi tähtiä ja näkökenttä pimeni pieneksi hetkeksi. Jokin lämmin täytti hänen suunsa. Kykenemättä kestämään sitä, hän sylkäisi sen pois. Sylkeen sekoittunutta verta roiskui ja tihkui kuran päälle.
"Pelleiletkö sä mun kanssani?" Miehen kasvot punoittivat ja hän tärisi vihasta. Hänen silmänsä verestivät ja verisuonet olivat pullistuneet ja sykkivät hänen ihollaan kuin karmiininpunainen verkko. Hänestä säteilevästä murhanhimosta ei ollut epäilystäkään.
"Tästä saat maksaa", hän murisi. Ase oli tähdättynä suoraan Shionin silmien väliin. Shion ei pystynyt sulkemaan ammottavaa suutaan. Hänestä tuntui kuin hänen sydämensä hyppäisi ulos rinnasta. Ja vieläkään kukaan ei pysäyttänyt miestä. Heitä ympäröivästä väkijoukosta yksikään ei astunut esiin pysäyttämään häntä. Shionia kuvotti. Hän ei pystynyt sanomaan, oliko piippu hänen silmiensä edessä aito vai vain illuusio.
"Hei", matala ääni kohosi melun keskeltä. Se kuului miehelle, joka paistoi lihaa kauppansa edessä. Palaneet lihanpalaset peittivät grilliä, josta tuprusi paksua, nokista savua. "Älä sotke kauppani edessä", hän sanoi.
"En mä mitään sotke", mies murisi.
"Just meinasit. Jos meinaat ampua veren ja aivot ympäriinsä, kaikki menettää ruokahalunsa varmana. Tee se jossain muualla."
Jättiläinen tuhahti pilkkaavasti. "Ei kukaan missään tapauksessa ees haluais sun puolimätää lihaa."
"Jaa mitä?" mies iski takaisin. "Mätää lihaa? Sä se tässä myyt mätiä hedelmiä ja vihanneksia, paraskin puhumaan."
"Meidän tuotteemme on tuoreita."
"Varmaan vitsailet! Jopa tähän vuodenaikaan kärpäset pörrää niitten päällä. Jos ne ei oo mätiä, niitten täytyy olla heti kuihtuneita."
"Mitä? Senkin- "
Miehet hyökkäsivät toistensa kimppuun. Shion nousi maasta ja ryhtyi juoksemaan.
"Hei! Hitto, tule takasin!" mies karjui vihaisesti. Shionilla ei ollut aikaa kääntyä katsomaan. Hänen ruumiinsa jäykistyi takaapäin ammutuksi tulemisen pelosta. Hän kompastui.
"Tätä tietä."
Häntä tartuttiin kädestä.
"Tätä tietä, nopeasti."
Hänet vedettiin kapealle kujalle kahden rakennuksen väliin. Shion nojautui taaksepäin raskaasti seinää vasten ja veti usean syvän hengenvedon.
"Pärjäiletkö?"
Hän kohotti kasvojaan. Nainen hymyili hänelle. Naisen punaiseksi maalatut huulet piirtyivät eloistasti hämäryydessä. Huulet avautuivat jälleen auki.
"Voihan. Huulesi on haljennut, se vuotaa verta. Näyttää siltä, että sinulla oli rankkaa siellä. Raukka parka."
Hajuveden vahva haju täytti Shionin sieraimet.
"Kiitos avusta", Shion sanoi hänelle saatuaan hengityksensä jotakuinkin tasaiseksi. Tuli muutaman sekunnin hiljaisuus, jonka jälkeen nainen yllättäen purskahti nauruun.
"Kuinkahan pitkä aika siitä on, kun joku viimeksi kiitti minua", hän naurahti. "Tuntuu ikuisuudelta. Muuten, sinulla on mielenkiintoiset hiukset, kultaseni."
"Häh-? Ai... Olen käynyt läpi paljon, öh, asioita..."
"Me olemme kaikki käyneet paljon läpi. Ja niin olen minäkin, tässä- "
Huolimatta purevasta kylmyydestä, nainen oli pukeutunut vain ohueen mekkoon, joka paljasti hänen hartiansa. Hän veti kaula-aukkoa alemmas näyttääkseen hänelle, ja uhkea rintavarustus ilmestyi. Niiden valkoisuus erottui jopa paremmin kuin hänen huulensa. Shionin silmiä kirveli.
"Katso, näetkö tämän palojäljen? Mies teki tämän minulle kuumalla metallitangolla kauan sitten. Se oli helvetti, usko pois. Mutta katso, näetkö, eikö se näytäkin vähän kuin käärmeeltä? Aivan kuin rintani yli luikertelevalta käärmeeltä."
Minullakin on käärme ja se on kietoutunut koko vartaloni ympärille.
Niin hän ajatteli, mutta ei muotoillut sitä sanoiksi. Nainen jatkoi pehmeästi kikattamista.
"Kultaseni, eikö sinulla ole yhtään kokemusta naisten kanssa?"
"Häh?"
"Antaisinko sinulle pienen oppitunnin? Paikkani on aivan tässä vieressä. Miksi et tulisi käymään niin voisimme pitää hauskaa. Miltä kuulostaa?"
"Mitä?" Shion toisti tyhmästi.
"Kysyin, että haluaisitko tulla pitämään hauskaa." Ärtymys hiipi naisen ääneen. "Minullakaan ei ole mitään tekemistä ennen yöaikaa. Älä huoli, se ei maksa paljoa. Joten miksemme nauttisi yhdessä, hmm?"
Naisen käsivarret kurottautuivat Shionin niskan ympärille. Hänet työnnettiin seinää vasten. Naisen huulet painautuivat tiukasti hänen huulilleen. Vahva meikin haju pyyhkäisi hänen ylitseen. Hänellä oli heikko olo. Naisen lämmin kieli liukui hänen hampaidensa väliin ja kietoutui hänen omaansa. Shion huomasi työntävänsä naisen refleksinomaisesti pois.
"Mitä tuo nyt oli?" hän sanoi suuttuneena.
"Ei, minä- tuota- tämä ei ole..."
"Mitä oikein mutiset? Autoin sinua, enkö auttanutkin? Asiakkaakseni ryhtyminen on vähintä mitä voit tehdä."
"Asiakkaaksesi? Mutta... minä-"
"En aio pakottaa sinua, jos et tahdo. Mutta olet silti minulle velkaa rahaa suudelmasta."
"Mitä?" Shion kysyi epäuskoisena.
Naisen huulet vääntyivät hymyyn ja hänen äänensä muuttui sokerisen suloiseksi.
"Noh, älä nyt vastustele", hän kehräsi. "Olet mies, etkö olekin? Tule nyt, otetaan rennosti. Pidän huolen, että sinulla on mukavaa, joten tule luokseni, kultaseni."
"E-Ei kiitos, se on todella..."
Naisen valkoinen käsivarsi takertui jälleen häneen. Shion jähmettyi kovemmin kuin silloin, kun ase oli osoittanut häntä. Hän ei pystynyt liikkumaan.
"Suo anteeksi", ääni sanoi. "Tuo kuuluu minulle."
Nezumi seisoi kujan suulla. Nainen kurtisti kulmiaan.
"Mitä?"
"Hän on minun. Saisinko hänet takaisin?" Nezumi levitti kätensä aivan kuin viittoakseen Shionia luokseen. Nainen veti leukansa ylös ja hymyili kapeasti tajutessaan.
"Vai niin. Ei ihme, että sain niin hitaan reaktion. Tämä kulta ei ole kiinnostunut naisista."
"Mitä? Itse asiassa se ei ole totta, olen- "
Nezumi painoi käden Shionin suulle ja hymyili naiselle.
"Aivan niin. Hän on ihan hulluna minuun, ettei edes kaunein tyttö voisi vetää hänen huomiotaan puoleensa juuri nyt."
Nainen kyyristi hartiansa aivan kuin sanoakseen 'no jaa'. Hän vilkaisi Shioniin. "Rahat", hän sanoi.
"Minulle on ihan sama, kenestä kulta on kiinnostunut, mutta tarvitsen yhä maksun siitä suudelmasta. Yksi hopeakolikko."
Nezumi naurahti pehmeästi.
"Yksi kokonainen hopea siitä suudelmasta? Melko kallista."
"Se oli sen arvoinen. Jos kultaseni ei pysty maksamaan siitä, sinun on parasta maksaa hänen puolestaan. Olet hänen rakastajansa, etkö vain? Joskus lainaaminen ei ole pahaksi."
"Luulen, että olet oikeassa. Joo, toki. Saisinko sitten vaihtorahat?"
"Vaihtorahat?"
Nezumi nojautui lähemmäs naista. Hän tarttui tätä käsivarresta samalla kun nainen yritti perääntyä, ja veti tätä lähemmäksi.
"Mitä- "
Naisen huulet, jotka olivat jääneet auki kesken lauseen, osuivat Nezumin huuliin. Se tapahtui aivan Shionin silmien edessä. Nainen vastusteli hetken, sitten oli paikoillaan. Vain hänen paljas ja avoin kurkkunsa supistui hieman hänen niellessään. Koira haukkui jossakin kaukana. Viemärirotta kipitti Shionin jalan ohitse ja katosi. Nezumi vetäytyi naisesta.
"Millainen se oli?" hän kysyi.
"Ei paha", nainen vastasi. "Mutta ei tarpeeksi, että saisit vaihtorahat."
"Sepä valitettavaa", Nezumi sanoi apeasti. "Tässä sitten teille, neito." Nezumi laittoi appelsiinin naisen käteen ja käänsi selkänsä hänelle. Hän veti Shionia kädestä. "No niin, mennään sitten."
Nainen huusi heille kädet puuskassa.
"Suloposki, älä sekaannu liikaa tuohon mieheen. Se on haaskausta, tiedäthän. Katsokin, että kokeilet, millaista on pitää hauskaa tytön kanssa."
He puikkelehtivat takaisin väkijoukkoon. Vilske ja hajujen sekoitus, jotka olivat tehneet Shionin levottomaksi vasta hetki sitten, olivat nyt helpottavia.
"Miksi?" hän mutisi itsekseen. Nezumi vetäytyi hänen rinnalleen.
"Miksi mitä?"
"Miksi minä olen 'suloposki' js sinä 'tuo mies'?"
"Saattaa johtua siitä, että minulla on enemmän elämänkokemusta."
"Ja hän sanoi minua hitaaksi", Shion nurisi.
"Sinä olet hidas. Ja typerä. Etenkin kun on kyse naisista. Toivottavasti en pilannut ensimmäistä kokemustasi tulemalla väliin", Nezumi hihitti.
"Nezumi."
"Hm?"
"Mistä lähtien aloit seurata?"
"Luultavasti suunnilleen silloin, kun aloit hyökätä sen läskin tyypin kimppuun."
Shion pysähtyi kuin naulittu. Häneen törmättiin takaa ja huudettiin vihaisesti.
"Miksi et tullut auttamaan?"
"Tulinhan. Olit näin lähellä tulla noidan syömäksi. Hotk-hotk, pää vielä ensin."
"Mutta ennen sitä minua osoitettiin aseella- "
"Se oli sinun ongelmasi", Nezumi sanoi purevasti. Hänen harmaat silmänsä välkehtivät tylysti, aivan kuin terävän puukon terä. Nezumin hymy tuntui aina katoavan välittömästi.
"Anna kun kerron sinulle jotain, Shion. Jos aiot olla vielä naiivi ja uskoa jonkun aina hyppäävän pelastamaan sinua, et tule koskaan selviytymään täällä. Toisiin ihmisiin turvautuminen ei pidä sinua elossa. Katsokin, että tämä meni perille."
Nezumi käänsi kasvonsa pois ja ryhtyi kävelemään reippaammin. Shion pystyi tuntemaan lämmön kohoavan poskilleen. Nezumi oli oikeassa, hän oli naiivi. Hän oli ajatellut, että oli vain luonnollista Nezumin tulevan auttamaan häntä. Shion oli turvautunut häneen koko tämän ajan hävyttömänä taakkana, joka veti häntä alas. Tässä hän oli, toivoen tulevansa kohdelluksi tasavertaisena, silti samaan aikaan odottaen tullakseen puolustetuksi, aivan kuin se olisi hänen etuoikeutensa. Häpeä nujersi Shionin.
Hän seurasi aivan Nezumin perässä, joka oli kietonut superkuituliinansa hartioilleen kuin viitan.
"Mutta osasit puolustaa itseäsi silloin", Nezumi sanoi, hidastaen askeliaan hieman.
"Silloin?"
"Sen läskin kaverin kanssa. Odotit oikeaa hetkeä paeta."
"Ai, silloin", Shion sanoi. "Ei, sillä hetkellä olin vain epätoivoinen. Hän näytti siltä kuin ampuisi oikeasti."
"Niin hän luultavasti aikoikin. Jos olisit ollut epäonnekas, puolet päästäsi olisi luultavasti ammuttu pellolle ja makaisit siellä maassa."
"En halua edes kuvitella. Saan vilunväreitä."
Hän tärisi oikeasti. Muta oli sotkenut hänen housunsa polviin asti ja paitansa helman. Hän yritti pyyhkiä sitä pois ja kompastui johonkin.
"Vou-!"
Hän kaatui eteenpäin, mutta onnistui säilyttämään tasapainonsa ajoissa kääntyäkseen ympäri. Siellä oli jalkapari. Niiden kärjet olivat paljaina. Yläruumis makasi kasvot alaspäin, nielaistuna kujan pimeyteen. Nukkuuko hän? Täällä?
"Öh - hei? Kuuletko minua?" Shion kutsui häntä. Shionia kiskaistiin takaapäin.
"Lopettaisitko tuon?" Nezumi sanoi ärtyneenä. "Jos emme pidä kiirettä, pimeys tulee hetkessä. Jestas, onko sinulla joku pakkomielle tehdä asiat vaikeimman kautta?" Nezumi naksautti kieltään.
"Mutta tämä mies- hän vilustuu, jos hän nukkuu ulkona tällä tavalla."
"Ei hän tuosta enää enempää kylmety. Hän on kuollut."
"Mitä?"
Nainen huusi heille läheltä vaatekaupastaan.
"Oi, ootteko te sen tuttuja? Jos olette, voisitteko siivota sen pois? Se tukkii tien ja on oikea maanvaivan."
Nezumi pudisti päätään hieman.
"Emme tietenkään ole. En ole nähnytkään tätä äijää ennen."
"Se on nainen, vanha kerjäläisnainen. Kaikista paikoista sen pirun täytyi potkaista tyhjää juuri minun kauppani edessä, se ääliö."
"Syvimmät pahoitteluni", Nezumi sanoi arvokkaasti. "Pidä huoli, että saat hänet siivottua."
"Riittä jo tuon nenäkkään asentees kanssa, pikku roisto!" nainen marisi, huitoen ympäriinsä punaista kangaspalaa. Hänen käsivartensa oli yhtä paksu kuin Shionin reisi. Lentäisin, jos tuo iskisi minua, Shion ajatteli itsekseen.
Nezumi kiskaisi hänet mukaansa. Noiden kuihtuneiden oksien kaltaisten jalkojen näky peittyi toisilla jaloilla, jotka olivat kääriytyneet housuihin ja nahkakenkiin. Ne olivat jalat, jotka olivat työntyneet esiin penkin takaa, No. 6:n metsäpuiston eristytetyssä nurkassa. Se oli ensimmäinen kuollut ruumis, jonka Shion oli todistanut, ja ensimmäinen sen väittämä uhri.
"Hän ei kuollut sen takia", Nezumi hymyili kelmeästi, aivan kuin olisi lukenut Shionin ajatukset. "Se vanha mies - tai nainenko se oli? Yksikään loisampiainen ei syönyt häntä. Se oli joko nälkä tai kylmä - ehkä sekoitus kumpaakin - joka hänet johdatti taivaaseen. Sille on kokonainen vuodenaika ja se on tulossa pian."
"Vuodenaika mille?"
"Kun ihmiset jäätyvät kuoliaiksi. Vanhukset, lapset, raihnaiset... heikot yksilöt kuolevat ensin. Se on luonnollisen valikoinnin kausi."
"Luonnollisen valikoinnin..." Shion mumisi sanat. Ne olivat kylmät, aivan kuin jäätynyt makeinen. Mutta ne eivät olleet makeita eivätkä herkullisia kuten oikea makeinen. Ne olivat vain kylmiä. Hänen kielenpäänsä oli turta.
"Shion, sanoit, että Pyhässä kaupungissa tulisi paljon kuolonuhreja, kun loisampiaiset tulisivat taas aktiivisiksi, eikö?"
"Niin."
"No, täällä ihmisiä kuolee päivittäin, etenkin talvella. Kumman luulet olevan helpompi käydä läpi: tulla ampiaisen ruuaksi vai nääntyä nälkään ja jäätyä kuoliaaksi?"
Shion oli laittanut kätensä niskalleen ajattelematta. Sen pohjukassa oli arpi, johon viilto oli tehty. Alapuolella oli ollut se otus. Se oli epäonnistunut kuoriutumisessa ja oli löytyessään puoliksi sulanut, mutta se oli kamppaillut syödäkseen tiensä ulos tästä kohtaa. Raaka kipu, kärsimys ja epätoivo siltä hetkeltä oli yhä tuoreena hänen mielessään. Hän ei halunnut enää koskaan käydä samaa läpi. Mutta hän ei voinut mitenkään verrata tätä vanhan naisen kuolemaan. Hänellä ei ollut tietoakaan siitä, millaista oli nääntyä tai jäätyä kuoliaaksi.
"Nezumi, mitä hänelle nyt tapahtuu?"
"Hänelle?"
"Sille - ruumiille. Eihän sitä vain jätetä sinne, eihän?"
"Ei tietenkään. Ilma saattaa kylmetä, mutta ruumiit mädäntyvät silti, jos ne jätetään noin ulos. Sitten villikoirat ja varikset tulevat nokkimaa sitä, kunnes on mahdotonta tehdä mitään, joten ne yleensä siivotaan ennen sitä."
"Joten täällä täytyy olla yleinen hautausmaa tai jotakin?"
"Hautausmaa? Täällä ei riitä maata kuolleille ihmisille. Hävittäjät tulevat. Näetkö, tuolla. Nuo tyypit, jotka istuvat syömässä lihaa. Näetkö heidät?"
Nezumin osoittamassa suunnassa oli revennyt teltta, jonka alla oli usea vanttera mies istumassa, puhumassa kovaan ääneen ja hotkimassa läskistä hohtavaa lihaa. Luiseva, säälittävän laiha koira latki epätoivoisesti mehua, jota heiltä roiskui maahan.
Teltan viereen oli parkkeerattu outo ajoneuvo. Se oli moottoripyörä, kiinnitettynä litteään matkasänkyyn pyörillä. Sen päällä oli suuri kori.
"He ovat hävittäjiä. Rahaa vastaan he hankkiutuvat eroon ruumiista. Lopulta sen vanhan harpun kaltaiset ihmiset pulittavat summan saadakseen sen tehdyksi. He eivät halua ruumiin lojuvan heidän kauppansa lähellä, mutta ovat liian täynnä inhoa heittääkseen sen jonkun muun omaisuuden joukkoon tai tuntevat syyllisyyttä tehdä niin. Joten he sivuttavat sen epäonnekkaana päivänä ja kutsuvat hävittäjät hankkiutumaan siitä eroon. Se on kuulemma tuottoisaa bisnestä. Luultavasti onkin, sillä ihmisiä, joilla ei ole ystäviä tai sukulaisia, kuolee jatkuvasti tielle."
"Hautaavatko he ruumiit kunnolla?"
"He polttavat ne. He kokoavat ne kaikki yhteen paikkaan ja sytyttävät ne tuleen. Luulen, että sitä voi kutusa jonkinlaiseksi polttohautaukseksi, jos haluat. Tosin he eivät saa mitään ylellistä, kuten sielunmessua tai rukousta rauhasta, se on varma."
Shionin katse kohtasi miehen, joka oli juuri repimässä kimpaletta lihaa luusta hampaillaan. Mies virnisti leveästi ja rasva tipahteli hänen harvoista viiksistään. Sitten hän nousi ylös ja alkoi lähestyä heitä. Hän heitti luun huolimattomasti maahan ja luiseva koira hypähti sen kimppuun.
"Hei kaverit, haluisitteko liittyä meihin?"
Hän ojensi kättään, ja ennen kuin Shion ehti väistää sitä, häntä tartuttiin kovakouraisesti hiuksista.
"Ai se on aito. Luulin sitä peruukiksi. Melkoisen mielenkiintoiset hiukset sinulla."
"Lopeta", Shion huusi. "Päästä minut."
"Hmm, ei paha. En ole koskaan nähnyt tällaista tukkaa. Aika nätti itse asiassa. Näytät melkein kuin jonkinlaiselta nukelta, pikku kaveri."
Hävytön nauru puhkesi hänen takaan istuvasta porukasta. Shion kääntyi katsomaan viereensä. Nezumista, joka oli ollut siinä hetki sitten, ei näkynyt jälkeäkään.
"Päästä", hän toisti kovaan ääneen.
"Ei tarvitse riehua. Mikset liittyisi seuraan juomaan? Meillä on lihaakin."
"Sanoin, että irti", Shion sanoi yhteen puristettujen hampaiden läpi.
Valtava mies ei näyttänyt merkkiäkään otteensa höllentämisestä. Shion tunsi miehen ällöttävän alkoholin ja lihan sekaisen hengityksen poskellaan. Hän käänsi kasvonsa pois.
Nezumi. Hän puri huultaan lujaa ja vastusti halua huutaa hänen nimeä. Hänen täytyi yrittää puolustautua ensin tai kukaan ei tulisi auttamaan häntä. Shion antoi vartalonsa rentoutua.
"Hyvä on."
"Hm?"
"Annan periksi. Tulen juomaan kanssanne vain yhden juoman."
"Niinkö on? Hyvä poika. Tätä tietä."
Miehen käsi rentoutui vain hieman. Shion kohotti jalkaansa ja tähtäsi miehen nivusiin ja potkaisi niin lujaa kuin pystyi.
Ngh. Mieheltä pääsi vaimea ähkäisy, ja hän taipui kaksinkerroin kaatuessaan maahan. Shion hypähti hänen kaareutuneen selkänsä yli ja pyrähti juoksuun.
En ole tehnyt tänään muuta kuin juossut pakoon. Ohikiitävä huomio kävi hänen mielessään, mutta katosi pian. Hän painoi pitkin katuja niin lujaa kuin hänen jalkansa kantoivat. Kaduilla parveili vähemmän ihmisiä, mikä teki hänelle helpommaksi pujotella tiensä läpi. Ei enempää kujia minulle, hän ajatteli ja keskittyi pysyäkseen tiellä. Jos hän pysähtyisi, hänestä tuntui kuin joku tarttuisi häntä kauluksesta takaapäin.
"-Agh!-"
Hänen jalkansa lipesi ja hänen vartalonsa leijui hetken ilmassa. Sitten hän paiskautui maahan. Kipu tärähteli hänen ruumiinsa läpi päästä varpaisiin.
"Vou- " Nyt hän liukui alas. Hän oli harmaalla betonirinteellä, tosin nyt se tuntui enemmänkin jyrkältä liukumäeltä. Hän viiletti alaspäin. Shion sulki silmänsä ja veti kätensä päänsä ylle suojellakseen sitä. Teko sai hänet menettämään tasapainonsa, ja hän kompuroi eteenpäin tehden kuperkeikan.
Hänen näkökenttänsä pimeni. Juuri kun hän oli parahtamaisillaan, kostean maan haju tavoitti hänen sieraimensa. Hänet heitettiin maahan. multapaakkuja lensi hänen suuhunsa. Shion makasi yskien usean hetken ja venyytteli sitten selällään. Hänen sydämensä hakkasi kuumeisesi, ja oli vaikea hengittää. Vaimeat ja terävät kivut jyskyttivät vuorotellen kaikkialla hänen ruumiissaan.
Mullan maku ja tunne pysyi yhä hänen suussaan. Hän ei ollut koskaan kuvitellutkaan, että multa voisi maistua näin suloiselta ja tuoksuvalta.
Hän näki tähdet: ne välkkyivät laskeutuvassa iltahämärässä. Taivas ei ollut musta eikä sininen, vaan lähempänä indigonsinistä violetein silauksin - se oli hämmästyttävän kaunis. Hän tunsi sielunsa imeytyvän tähän kauneuteen. Hän ei ollut koskaan heittäytynyt maahan näin katsoakseen taivasta. Onko jotain näin kaunista ollut aina hänen yläpuolellaan?
Hän kuuli vaimeiden askelten tepastelevan lähellään. Haikea uikutus. Lämmin kieli nuolaisi hitaasti hänen otsaansa ja hiuksiaan.
"Sinä- "
Se oli koira, luurankomainen koira, joka oli ollut miesjoukon lähellä. Se lipoi hänen päätään alituisesti.
"Oletko huolissasi minusta?" Heti kun hän sai sanat suustaan, Shion huomasi jotakin muuta. Kun mies oli tarttunut häneen, hänen hiuksensa olivat sotkeutuneet rasvaan ja lihanesteeseen. Koira nuoli sitä kohtaa suunnattoman keskittyneesti.
"Okei, riittää jo, riittää jo", Shion sanoi. "En halua kuolaasi kaikkialle hiuksiini sen sijaan." Shion ponnisti itsensä ylös maasta ja nousi varovasti seisomaan. Hän ei tuntenut yhtään kovia kipupistoksia. Vaikutti siltä, että hän oli onnistunut olemaan reväyttämättä mitään tai murtamaan luita. Hän antoi katseensa kiertää kaikkea ympärillään. Hän henkäisi terävästi.
"Tämä- "
Hän oli keskellä raunioita.
3. luku ----->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti